Noituus ja luonnonuskonnot

Luonnonuskonnoiksi käsitetään helposti hyvinkin laaja spektri pakanallisia uskontoja, mutta yleisenä käsitteenä luonnonuskonnot ovat uskontoja, joiden keskinäinen aihepiiri ja/tai palvontakohde on luonto tai sen osat.

Suurimmassa osassa, muttei kaikessa, voidaan lukea olevan noituus kiinteänä osana juuri osittain jo senkin vuoksi, että uskonnoille ominaisissa rituaaleissa ja tavoissa esiintyy noituuden piirteiksi luettavia tapoja. Rituaaleista kuitenkin puhuttaessa viitataan ainoastaan uskontoon kuuluviin tapoihin kuten kristinuskossa ehtoollinen tai kaste, eivätkä luonnonuskontojen omat rituaalit ole sen erikoisempia.

Siinä, missä valtauskonnoissa, kuten kristinusko, noituuden tapaisia toimia suorittaa yleensä pappi (rukoukset, siunaamiset, pyhittämiset) luonnonuskonnoissa ei ole erillisiä kontaktitahoja vaan jokainen sen harjoittaja yleensä on oma ”pappinsa ja papittarensa” jolla on oikeus toimia ja suorittaa haluamansa pyhittämiset ja siunaamiset. Tämä on tärkeä ero luonnonuskonnoissa ja valtauskonnoissa, mutta ei kuitenkaan ehdoton sääntö sillä kaikki luonnonuskonnot eroavat rakenteellisesti toisistaan.

Suomessa toimii noituutta sisältävinä luonnonuskontoina ainakin Asatru, Druidismi, Feri-Traditio, Perinteinen luonnonnoituus, Shamanismi, Suomenusko, Voodoo ja Wicca. Edellämainituista kiinteimmin noituus on osana Perinteistä luonnonnoituutta, Shamanismia ja Voodoota, jotka kaikki kolme ovat pienillä erolla toisiensa kaltaisia.



Palaa etusivulle

Kategoriat

© 2004- Noituus.com - Kaikki oikeudet pidätetään - Sisällön kopioiminen kielletty